Olen aina ollut kova suorittaja ja luonut itselle paineita että pitää pärjätä ja tehdä töitä tunnollisesti ja sata lasissa. Pitkän työuran tehneenä muistelen aikaa jolloin riitti kun teit työpäivän hyvin ja tehokkaasti, tämän jälkeen voit keskittyä kodinhoitoon ja harrastuksiin.

Nykyisin työtahti on muuttunut ja yritykset kiristävät kokoajan kustannuksista. Tämä yleensä tarkoittaa sitä että työntekijän työmäärää kasvaa yhä vain suuremmaksi. Yksi työntekijä joutuu tekemään kahden ihmisen työt. Kun me suomalaiset olemme pääsääntöisesti tunnollisia työntekijöitä niin mehän silloin painamme hikihatussa. Töiden jälkeen olet kuin olisit juossut maratonin ja kotona et kertakaikkisesti jaksa enään tehdä mitään.

Monissa yrityksissä asiakaspalvelu kärsii kun tekijöitä on liian vähän. Tästä syystä pettyneet asiakkaat kirjoittelevat negatiivisia asioita yrityksestä nettiin ja jättävät yritykselle ikävän maineen. Tähänkin on sanonta että hyvä kello kauas kuuluu ja paha vielä kauemmas. Ymmärrän kyllä yritysten tulospaineet ja taloudellisen näkökulman mutta asioita organisoimalla näistäkin kompastuskivistä voi selvitä.

Olen itse myös kokenut miltä tuntuu tehdä monta asiaa kerralla ja pitkiä työpäiviä. Silloin kun siinä virrassa on mukana niin eihän sitä tajua jarruttaa vaan sitä menee sumussa eteenpäin. Näin jälkikäteen sitä on miettinyt että oliko tämä kaikki sen arvoista? Tulin kuitenkin siihen tulokseen että työ mitä teet on aina arvokasta mutta työlle pitää yrittää asettaa myös jonkinlaiset rajat. Työuupumus on tämän päivän vitsaus ja monet eivät edes tunnista sitä kunnes heille tulee totaalinen pysähdys. Myös minä jossain kohtaan pysähdyin oikein miettimään näitä asioita vähän lähemmin. Päällimäisenä nousee kiitollisuus siitä että olen aina saanut tehdä mielekestä työtä mutta myös pettyneenä siitä että työn määrä on ollut monesti hirmuisen suuri. Sitä pitää vain aina saada parempia tuloksia ja venyä vielä suurempiin suorituksiin. Työnilo katoaa ja työstä tulee vain suorituskeskeistä jolta osin työntehokkuus katoaa.

Nyt kun minulla on aikaa pohtia näitä asioita syvällisemmin niin haluan todellakin löytää tulevaisuudessa sellaisen työn jossa saan tehdä työtä ilolla ja omaa luovuutta käyttäen. Oma hyvinvointi niin fyysiseti kun henkisesti on tärkeintä pääomaa mitä voit itselle ja läheisille antaa. Aina kaikkea ei voi mitata rahassa vaikkakin se on tärkeä elinehto meille kaikille.

Me kaikki olemme hyviä jossakin. Pidetään omista puolistamme kiinni ja annetaan oma työpanoksemme aina sataprosettisesti mutta niin että ilo työntekoon säilyy vaikka työvuosia olisi paljon takana. Muistetaan että elämässä on muitakin tärkeitä asioita.

Jos tiedät että sinun työtaakkasi on isompi mitä jaksaisit kantaa niin apua löytyy ja sitä pitää myös rohkeasti hakea. Myös niillä jotka ovat unelmien työssä niin tässäkin maltti on valttia. Pitää tehdä työtä sopivasti ettei vahingossa ala polttamaan itseään molemmista päistä. Tässä voi olla myös vaarana tipahtaa ruohonjuuritasolle saakka. Vaikkakin tämäkään asia ei ole pahasta, aina voi aloittaa alusta ja hakea itselle uuden suunnan.