Kun eräänä aamuna lähdin koiran kanssa perinteiselle aamulenkille mieleeni tuli välähdyksiä lapsuuden leikeistä.

Sinä aamuna mieli oli kirkas ja ajatuksia tulvi päähäni. Tämä ajatusten vyöry sai alkunsa kun yöllä oli satanut uutta puhdasta lunta. Valkoinen lumi toi valoa harmauden keskelle ja antoi uutta energiaa päivään.

Olen aina ollut vilkas persoona ja välillä se on tuottanut minulle myös tuskaa siinä mielessä että paikallaan olo ei onnistunut hyvin. Ala-asteella riitti leikkejä iltamyöhäiselle ja läksyjen tekeminen oli myös vähän sinnepäin tekemistä.

Ala-asteen kävin kirkonkylän koululla jonne matkaa kertyi noin 3 km. Koulumatka pyöräiltiin melkein aina pakkasesta riippumatta, paitsi ihan tulipalopakkasella mentiin paikkurilla.

Koulupäivät menivät nopeasti ja välitunneilla tehtiin kaikenlaisa juttuja. Tietenkin hypittiin twistiä tai pomputeltiin superpallolla. Twisti oli kyllä ykkösjuttu pitkään ja kun sitä harjoitteli päivittäin niin jossain kohtaa sitä pääsi hyvinkin korealta hyppimään. Twistin idea on siinä että ensin kuminauha oli pitäjien nilkoissa, sen jälkeen polvien korkeudella sitten pyllyn alla ja vielä vyötäröllä. Hyppysarjoja oli paljon erilaisia ja niitä keksittiin myös itse. Kun tuli virhe niin joudut kuminauhan päähän seisomaan ja sillä tavalla vuoro siirtyy seuraavalle.

Talvella vuorenkunkku oli parasta hupia ja monesti olimme ihan yltäpäältä lumessa. Muistan hyvin kun lauhalla ilmalla kaikki vaatteet oli märkiä ja lapaset ihan tönkössä.

Parhaita koulussa oli välitunnit kun pakkasta oli niin paljon että saimme olla välitunnilla sisällä. Siihen aikaan liikuimme isoissa porukoissa ja olimme kaikkinen kavereita joten koulunkäytävillä oli mukava oleskella ja viettää aikaa.

Kun koulupäivä oli ohi niin harvoin sitä vietettiin aikaa sisällä. Lähiseudun lapset kokoontuivat yhteen ja aina keksittiin uusia leikkejä. Rosvo ja poliisi oli yksi niistä hauskoista leikeistä jossa meni yleensä koko ilta. Myös kymmenentikkua laudalla oli kesäisin joka viikkoinen leikki. Kerran muistan yhden kevään jolloin kevät-tulva oli suurimmillaan, silloin hoksasimme että rakennamme lautan jossa voisimme seistä ja lähteä tulvavesille seikkailemaan. Lautta rakennettiin ja se jopa katoi monta meistä. Toki nyt ajatellen, olihan se vaarallistakin hommaa mutta hyvin selvittiin ilman haavereita.

Talvella muistan myös rusettiluistelun joka oli aina yhtä jännittävä juttu. Rusettiluistelu on kylällä Porkkatörmän takana olevalla luistelukentällä. Tytöt ja pojat kokoontuivat hyvissä ajoin paikalle fiilistelemään tunnelmia. Kun musiikki alkoi soida niin kokoonnuimme jääkiekkokaukalon laidoille odottelemaan että jos joku poika tulisi hakemaan kierrokselle. Muistan eläväsi yhden kerran kun kaijuttimista kuului kappale Moottori tie on kuumaa ja sen kun kappaleen tahdissa sain luistella pojan kanssa käsikädessä luistelukenttää ympäri. Monesi pakkasta oli niin paljon että kun pääsimme kotiin niin varpaita piti hautoa lämpimiksi kuumassa vedessä.

Nämä ihan tavalliset pienen tytön asiat ovat saaneet minut tuntemaan että olet tärkeä ja kuulut johonkin yhteisöön. Mitään negatiivista ei tule mieleen ja uskon vahvasti että nämä kaikki lapsuuden leikit ja sosiaalinen kanssakäyminen on kantaneet minua ja antaneet eväitä tähän päivään saakka.

Aikuisenakin voi leikkiä tai ainakin olla leikkimielinen. Yhdessäolo ja tekeminen tuovat iloa elämään ja kuka on sanonut että elämä pitäisi olla niin vakavaa? Minäkin leikin päivittäin koirani kanssa, joskus laulan ja tanssin hyvän musiikin tahdissa, nuorten kanssa pelaan lautapelejä jne. Suosittelen kaikille välissä heittäytymään leikkiin.