Rakkaan lemmikin menettäminen-muistoissa aina mukana

Vielä haluan kirjoittaa viimeisen postauksen tästä aiheesta. Dani koiramme poismenosta on kulunut neljä kuukautta, ja hän olisi tänään täyttänyt 13-vuotta. Näin sitä sanotaan, että ikävä helpottaa ajan kanssa ja niin se todellakin on. Aluksi Dani oli joka hetki mielessä, aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mentäessä. Enää ei ollut aamulenkkejä, etätyökaveria ja iltalenkkiseuraa. Tuntui todella oudolta, että nämä kaikki rutiinit, joita hänen kanssaan teimme, oli yhtä-äkkiä poissa.

Miten sitten olemme toipuneet tästä?

Itku, muistot ja kaipaus tulee mieleen ensimmäisistä viikoista, kun saattelimme Danin sateenkaarisillan tuolle puolen. Jokaisen koiran tapaaminen toi pintaan valtavasti muistoja.

Puhuimme perheen kesken paljon yhteisistä kokemuksista mitä vietimme Danin kanssa. Se osaltaan helpotti ja toi lohtua haikeaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa aloin tekemään kuvakirjaa yhteisistä vuosista, johon kokosin myös tyttäremme perheen lemmikkikoiran Robin kuvia, joka nukkui pois kaksi viikkoa aiemmin kuin Dani. Kuvat nostivat pintaan valtavasti muistoja ja muutama itkukin piti tirauttaa siinä kohtaa.

Tänään Danin syntymäpäivänä olemme kiitollisia kaikesta kokemuksesta mitä saimme Danin kanssa viettää ja hän on muistoissamme ikuisesti.

Voimmeko ottaa vielä uuden koiran?

Moni on tätä meiltä kysynyt ja vastaus on emme. Meidän Danimme oli erikoistapaus, joka oli aina meidän kanssamme joka paikassa, koska yksin olo oli hänelle ahdistavaa. Tämä vapaus on ollut yksi parhaista asioista mitä olemme Danin jälkeen kokeneet, ja sen vuoksi olemmekin reissanneet aika paljon. Toiseksi minun koira-allergiaani emme voi enää ohittaa. Jotenkin siedätyin omalle koiralle mutta allergialääkkeitä joudin kyllä säännöllisesti syömään. Kolmas syy on että, uusi koira ei korvaisi menetettyä, joten nyt on hyvä näin.

Meillä kävi ihana tuuri, kun saimme äskettäin viettää reilun viikon hoitokoiran seurassa. Hän solahti heti osaksi arkeamme ja hurmasi meidät lempeällä luonteellaan. Koiran tuoma ilo ja energia piristivät ihanasti tätä pimeää vuodenaikaa.

Tuntematon's avatar

Kirjoittaja:

Olen pohjoisen tyttö, joka pakkasi repun täyteen muistoja ja muutti rohkeasti pääkaupungin sykkeeseen. Juureni ovat syvällä Koillismaan hiljaisissa metsissä, mutta sydän on aina ollut avoin uusille tuulille. Olen luonteeltani utelias, sosiaalinen ja elämän ihmeitä rakastava kulkija. Blogeissani kuljetan lukijan mukanani luontopoluille, matkaseikkailuihin ja arjen kauniisiin hetkiin.

Jätä kommentti