Tämä kesä on ollut erittäin vaihteleva ja sateinenkin. Lämmintä on kuitenkin mukavasti ollut, joten kuurottainen kesäsade ei haittaa. Arki on alkanut ja omat arkirutiinit ovat pyörähtäneet käytiin. Onneksi viikonloppuisin on aikaa tehdä erilaisia suunnitelmia ja tietenkin leikkiä lapsenlapsemme kanssa.

Kanttarelli sienien aatelia

Siitä lähtien kun tänne etelään on muutettu, niin olemme mieheni kanssa metsästäneet kanttarelleja mutta laihoin tuloksin. Taas jälleen kerran lähdimme sienimetsälle toiveikkaana. Onneksi asumme sellaisella alueella, että sienimaastot ovat todella lähellä. Sunnuntaina oli aurinkoinen ilma eli juuri sopiva hetki lähteä katselemaan kanttarelleja. Tien varret olivat kyllä täynnä autoja mutta ajattelimme että onhan täällä tilaa isommallekin porukalle.

Heti kun lähdimme metsään kävelemään eteen tuli iso herkkutatti. Ajattelin, että hyvä alku. Metsässä meni erilaisia polkuja ja ajattelimme että lähdemme vähän kauemmas poluista, jotta löytäisimme sopivan paikan missä sienestäjiä ei olisi vielä ollut. Kiersimme laajan alueen hitaasti kävellen. Erilaisia sieniä tuli vastaan vaikka kuinka paljon mutta me keskityimme tällä kertaa kanttarellien ja herkkutattien etsintään.

Siellä se pilkisti

Tunti varmaan kuljettiin laajalla alueella ja pari herkkutattia olin saanut saaliksi. Mutta sitten silmiini osui pieni keltainen sieni, joka oli ihan maahan kätkeytyneenä niin, että laki vain pilkotti esiin. Kyykistyin katsomaan ja nappasin sienen irti, siinä se oli ihka ensimmäinen löytämäni kanttarelli. Tiesimme, että jos yksi löytyy, niin alueella on myös useampi kanttarelli. Mieheni löysi vielä muutaman pienen ryppään mutta ihan etsinnässä kaikki oli.

Metsässä oleskelu kannattaa aina

Hyvällä ilmalla metsässä on ihana samoilla. Metsäretken aikana bongasin useita kauniita kääpiä, jotka kasvoivat puunrungossa, yksi iso metsäkanalintu, joka lähti ihan läheltä lentoon sekä upeita jäkälä alueita. Metsässä oleilu on terapiaa mielelle kuin kehollekkin. Tämä on parasta vastapainoa työlle.