Olen Dani, Jack Russell terrieri ja täytän tänään 10 vuotta. Olen jo seniorikoira mutta ikä ei hidasta menoani. Olen syntynyt Kuusamossa mutta muuttanut isäntäperheeni kanssa tänne Espooseen. Minulla meni pitkä aika ennen kuin totuin kunnolla uuteen kotiin. Nyt olen merkkailut lähikulmat ja tiedän missä reviirini menee. Täällä on paljon ulkoilumaastoa missä on mukava liikkua.

Tässä lähellä asuu myös koiraserkkuni Robi. Hänkin on 10-vuotta ja olemme kulkeneet tämän ajan melkein koko ajan yhdessä. Muutaman vuoden meitä erotti pitkä välimatka, jolloin näimme harvemmin mutta nyt taas asumme lähekkäin. Robi asuu enemmän kaupungissa kuin minä, mutta se on aina ollutkin sellainen citykoira ja asunut myös ulkomailla asti. Minä tykkään asua enemmän maalla.

Robi käy useasti minua moikkaamassa. Aluksi haluamme hiukan villitellä ja siitä tulee pientä hässäkkää taloon mutta aika nopeasti rauhoitumme ja olemme omissa oloissamme. Robin perheeseen tuli vauva ja nyt hän vartioi sitä, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Minä en oikein tiedä vauvoista mitään ja siksi minua kovasti kiinnostaa vähän haistella sitä mutta kovin lähelle minua ei vielä päästetä.

Tykkään matkustamisesta ja nautin kun pääsen isäntäparin kanssa ajelulle. Olen yleensä aina mukana joka paikassa, paitsi nyt olen joutunut jäämään yksin kotiakin, kun tuo uusi vauva on sekoittanut koko perhekunnan päät. He eivät enää muusta puhukaan kuin vauvasta, vauva sitä ja vauva tätä. En tykkää jäädä yksin kotiin vaan minua alkaa hiukan ahdistamaan koko tilanne. Yleensä saan herkkuja ennen, kun he lähtevät ja niistä kyllä tykkään kovasti. Kun he ovat poissa niin kyttäinen heitä ikkunasta, että milloin isäntäväki saapuu kotia. Kun he saapuvat minulle tulee niin kova riemun tunne, että meinaan välissä mennä sekaisin koska se on niin mukavaa.

Käyn lenkillä emännän kanssa kaksi kertaa päivässä ja sitten minulla on myös pieni piha missä käyn useasti päivän aikana piipahtamassa. Piha-aitauksen toisella puolen asuu kaksi kultaista noutajaa Sulo ja Manu. He ovat isoja minuun verrattuna ja siksi haukun niille kovasti. Sulo ja Manu käyvät aidan luona haukkumassa melkein joka päivä ja minä tietenkin haukun takaisin. Tykkään myös juosta rallia edestakaisin aidan vierellä niin kuin harhauttaakseni heitä ja haluan näyttää myös kuinka nopea ja ketterä olen. Ihan seinänaapurissa asuu Leonbergin koira Kovu. Se on niin iso, että emäntä ei päästä lähelle, kun näemme pihalla. Tykkään vähän äristä hänelle ja kertoa että kyllä pienestäkin koirasta ääntä lähtee. Muuten täällä on paljon koiria, joita näen lenkillä usein. Joistakin tykkään joistakin en. Metsässä tykkään kävellä eniten, siellä on paljon tilaa ja erilaisia hajuja. Onneksi emäntäni tykkää myös metsästä ja olemmekin aina silloin tällöin samoilemassa siellä.

Tänään on syntymäpäiväni ja saan olla talon kunkku. Minulle annetaan herkkuja ja saan paljon huomiota. Tämä on parasta. Nyt täytyy lopettaa, kun kodinhoitohuoneen ovi kävi ja siellä on minun kaikki herkut, täytyy mennä napottamaan herkkukorin viereen ja vielä kun tapitan ruskeilla silmillä hellyttävästi niin herkku irtoaa ihan varmasti.