Vihdissä järjestettiin viime viikonloppuna wuosisatamarkkinat. Kaiken kaikkiaan markkinoita on pidetty 15-vuotta ja tässä ajassa ne ovat saaneet suuren suosion. Kylänkeskusta on kokonaisuudessaan markkinapaikkana. Näytteilleasettajia oli huikeat 200. Ohjelmassa oli näyttelyjä, myyntikojuja, erilaista ohjelmaa sekä musiikkia.

Me miehen kanssa teemme viikonloppuisin pieniä reissuja Uudenmaan alueella. Yleensä käyn läpi tapahtumakalenteria ja katselen missä on mielenkiitoisia paikkoja tai monipuolista ohjelmaa. Tämä tapahtuma pisti silmään, joten suuntasimme lauantai aamupäivällä Vihtiin.

Vihdin markkinahumua

Heti kun ajoimme Vihdin keskustaan, huomasimme kuinka isosta tapahtumasta oli kyse. Liikenteenohjaajat olivat paikalla ja opastivat meidän rantatien varteen isolle parkkipaikalle. Päivästä oli tulossa helteinen, joten se varmasti näkyi myös kävijämäärässä.

Kun lähdimme kävelemään kohti markkina-aluetta oli ensimmäisenä meitä vastassa mielenkiintoinen kohde. Hienossa rivissä tienmyötäisesti oli parkkeerattu paljon vanhoja autoja. Esillä oli kuplavolkkareita ja kleinbusseja sekä muutama vanha avoauto jotka olivat entisöity varsin upeiksi ajopeleiksi.

Enon kulpavolkkari ja kleinbussi

Elettiin 1970-luvun loppupuolta, jolloin nämä autot olivat paljon liikenteessä. Olin tällöin alle 10-vuotias ja muistan hyvin, kun matkustin monesti kyseisten autojen kyydissä. Kuplavolkkariin eno oli tehnyt pieniä maalauksia lokasuojiin, joten tämän vuoksi kutsuimme sitä leppäkertuksi. Muistan yhden tapauksen kun ajelimme syrjäistä hiekkatietä mummolaan päin. Tämä oli niin sanottu oikoreitti ja sen takia tie oli aika kuoppainen ja kivinen. Jossain kohtaa matkaa meitä vastaan tuli isompi auto aika kovalla vauhdilla. Arvata saattaa, että hiekka pölisi ja kiviä lenteli. Yksi isompi kivi lensi suoraan automme tuulilasiin ja pamautti koko etulasin syliimme. Pienen järkytyksen jälkeen pysäytimme auton tienreunaan ja puhistimme lasinsirut vaatteista. Kun saimme auton puhdistettua niin että kyyntiin voi taas mennä, ajelimme rauhallisesti mummolaan suuren ilmavirran saattelemana joka etulasista puhalsi sisään. Onneksi sää oli kirkas ja kesäinen, joten eipä se meitä niin kovasti haitannut.

Kleinbussista mieleen tulee, että sai istua todella korkealla. Pienelle tytölle se oli elämys. Penkki tuntui pehmeältä koska siinä oli todella hyvä jousitus. Matka mummolaan oli aina yhtä hauska ja olin mielelläni aina kyydissä. Mummolassa muistan menneeni autoon joskus kuuntelemaan Finnhits kasetteja.

Nämä upeat retroautot herättivät heti kiinnostuksen meissä ja ihastelimme niiden hienoa kuntoa. Olisipa hauska joskus ajalla retrobussilla järvenrantaan, nauttia takapenkillä kaffeet ja kuunnella c-kasetilta suomalaista iskelmää.