Olimme mieheni kanssa kuunnelleet kyseistä bändiä teinistä lähtien. Onhan bändi soittanut melodista heviä jo 50-vuotta. Näitä saman tyyppisiä bändejä on useita ja ne olivat meidän 80-luvullamme nuorten suuressa suosiossa. Yleensä bändien hitit soivat koulujen diskoissa sekä tietenkin kylän diskossa viikonloppuisin. Biisit olivat mukaansatempaavia ja melodisia.

Aina radiosoittolistan ykköshittejä

Olen jonkin aikaa sitten kertonut omasta musiikki maustani ja se taisi olla jotenkin näin, että kategoria on virsistä heviin. Musiikin suhteen olen kaikki ruokainen ja hevi genre iskee myös. Nämä melodisen hevin taitajat ovat maailmalla tunnettuja ja suosittuja. Radiokanavat soittavat bändien musiikkia säännöllisesti, joten useista biiseistä on tullut rakkaita. Kun esimerkiksi tämän bändin suosituin biisi here i go again. Eipä taida olla montakaan ihmistä tällä planeetalla, joka ei olisi tätä kappaletta kuullut. Kyllä se myös itselle herättää paljon positiivisia tunteita ja nuoruuden kauniita muistoja.

Vihdoin koitti pääpäivä

Bändin keikka Suomessa oli harmittavasti maanantai-iltana. Eipä siinä mitään, ilta se on tämäkin. Päivällä olimme mieheni kanssa tietenkin töissä ja vasta töiden jälkeen alkoi mukava kutina vatsanpohjassa. Parastahan tässä kuitenkin oli, että asumme näin lähellä konserttipaikkaa. Pienen levähdyksen jälkeen valmistauduimme iltaa varten. Vähän siinä mietimme, että mitäs sitä laittaisi päälle. Ilta oli kaunis ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Miehellä ei ollut ongelmia pukeutumisen suhteen mutta itse vähän emmin. Päädyin kutenkin juuri ostettuun pitkään beigeen pellavamekkoon ja vaaleaan ponchoon. Vähän myöhemmin kerron miksi tämä ei ollut ehkä paras valinta.

Kohti jäähallia

Matkan päätimme tehdä bussilla, kun tiesimme että keskustassa on ruuhkaa ja autolle on vaikea saada parkkipaikkaa. Pääsimmekin bussilla näppärästi jäähallin kulmille. Kun hyppäsimme siitä ulos, näimme monta erillistä jonoa jotka kiemurtelivat käärmeen lailla satoja metrejä kadun varsia pitkin. Ajattelimme että tässähän menee ikä ja terveys ennen kuin olemme sisällä. Toisin kävi, jonot vetivät hyvin ja aika pian pääsimmekin lipputarkastuksen ohi. Nyt oli jo jännitystä ilmassa.

Yhdet juomat ja sitten saliin

Vaikka jäähallin käytävät olivat täynnä ihmisiä, niin ruoka ja juomatarjoilukin oli mallikkaasti hoidettu. Tilasimme juomat ja katselimme ihmisvilinää. Juomien lomassa juttelimme, että olisi ihme, jos täällä näkyisi tuttuja. Eipä siitä kauan mennyt, kun bongasimme kuusamolaisia kasvoja yleisön joukosta. Yhden tutun luona kävimme keikan lopuksi vaihtamassa muutaman sanasen keikasta.

Europe aloitti ja Whitesnake räjäytti potin

Kun olimme ostaneet vuosi sitten liput niin silloin yritimme katsoa hyvät paikat josta näkisi bändit parhaiten. Paikan päällä huomasimme että olimme onnistuneet siinä täydellisesti. Suora näköyhteys lavalle. Kun Europe täräytti ilmoille ensimmäiset sävelet niin musiikki tempaisi koko jäähallin mukaan. Europe ei jäänyt yhtään huonommaksi esiintymisellään ja musiikillaan. Soittivat kyllä hyvän keikan.

Whitesnaken tullessa lavalle alkoi kaikki olemaan valmiita ottamaan vastaan suuren idolinsa. Lavan edessä oleva yleisö oli kyllä tosi faneja. He antoivat idolilleen suuret suosionosoitukset, he taputtivat ja lauloivat mukana. Toki myös yleisö katsomossa osoitti suosiotaan suurin aplodein. Bändin biisit soivat hienosti suuren orkesterin tahdissa. Välissä jokainen bändin jäsen sai oman soolo-osuuden lavalla. Mieleen painuvin esitys oli rumpalilla, joka veti sellaisen rumpushow, että sellaista ei monesti varmaan nähdä. Myös upeat valoefektit antoivat ihan huikean tunnelman jäähalliin. Itse pääsolisti David Coverdale otti yleisön hyvin haltuun ja näytti meille kaikille kuinka 70-vuotias maailmanluokan rocktähti jaksaa vielä vetää kahden tunnin keikan täysillä ja täydestä sydämestä. Hittejä tuli tasaseen tahtiin, kuten this is love, still of the night ja tietenkin here i go again. Kyllä oli huppukokemus ja siitä jäi hyvät muistot tuleville sukupolville kerrottaviksi.

Ja niin se minun mekkojuttu. Paikalla olevat ihmiset olivat pukeutuneet hevifanin tyyliin. Farkut, mustapusero, musta nahkarotsi oli valtaosan yleisössä olleiden fanien pukeutumistyyli. Ehkä jokunen nainen oli laittanut tumman mekon päälle ja ihan muutamalla oli jotain kirkkaampaa väriä päällään. Taisin erottua joukosta hempeällä pellavamekkollani. Nyt menin näin, mutta seuraavalla hevikeikalla jalassa on mustat farkut ja päällä nahkatakki. Molemmat olisi kaapista löytyneet, mutta jostain syystä kirkkaat ja neutraalit värit ovat minun juttu.