Valokuviin liittyy paljon ihania muistoja sekä erilaisia tunteita. Kuvia katsellessa palaan yhtäkkiä menneisyyteen. Muistojen kautta pääsen sukeltamaan syvälle eri elämänvaiheisiin. Kuvista löydän myös edesmenneet läheiseni jotka ovat läsnä valokuvien muodossa.

Itse tykkään valokuvaamisesta. Tutkin erilaisia paikkoja ja haen inspiraatiota kuviin ihan arkisista asioista. En ole käynyt kuvaamiseen mitään kouluja tai kursseja, olen vain räpsinyt kuvia matkan varrelta. Yleensä kuvia otan kännykkäkamerallani, jonka voin näppärä kuljettaa mukana. Kuvista tulee ihan laadukkaita nykytekniikan avulla. Meidän perheeseemme on joskus hankittu ihan oikea järjestelmäkamerakin mutta sen saloihin en ole vielä kerennyt perehtyä.

Luontokuvausta ja arkisia aiheita

Liikumme mieheni ja koirani kanssa paljon luonnossa ja tiedän että se on ehkä myös hiukan rasittavaakin, kun pysähdyn kuvaamaan ihan kaikkea mikä silmään miellyttää. On mukava katsella kuvia vielä jälkeenpäin, vaikka paikan on nähnyt omin silmin. Otan myös paljon kuvia päivän tekemisistä ja laitan niitä someen. Nykyisin some on mennyt niin kaupalliseksi kanavaksi, että alkuperäinen ajatus on jäänyt unholaan. Itse tykkään seurata somesta ystävien tekemisiä ja sitä mitä kullekkin kuuluu.

Vanhat valokuvat tuovat muistoja

Juuri nyt minulla on menossa vanhojen valokuvien lajittelu. Isäni poismenon jälkeen otin kansiollisen vanhoja kuvia, joita jaan tasaisesti sisarusten kesken. Nämä muistot ovat meille kaikille tärkeitä. On mukava katsella vanhempiani nuoruuskuvia tai kuvia minusta ja sisaruksista pienenä. Vanhin valokuva on isäni vanhemmista, joka on otettu 1900 – luvun alkupuolella. Siinä kaksi nuorta seisovat vakavina katseet kohti kameraa. Valokuvat olivat silloin harvinaisia ja siinä kohtaa ei passannut nauraa.

Onneksi myös itse valokuvasin paljon, kun lapset olivat pieniä. He myös tykkäävät selailla valokuva albumeita tasasin väliajoin ja samalla muistelevat omaa lapsuuttaan.

Digiaika haastaa

Harmillista on, että nykyisin kaikki kuvat jäävät sähköiseen muotoon koneelle. Olen jonkun kerran teettänyt valokuvia kuvakirja muotoon mutta minusta se on aika suuritöinen homma. Vanha filmikameran rulla oli helppo laittaa postiin ja paluupostina sain näppärästi valokuvat kotiin. Toinen asia sitten on mihin kaikki valokuva albumit saa mahtumaan. Tiedän kyllä yhden ystäväni, joka tekee kaikista tärkeistä tilanteista oikeat valokuvat ja laittaa ne albumiin. Hänen suuri kirjahylly on täytetty kymmenillä ja taas kymmenillä samanlaisilla albumeilla. Näin kuvat pysyvät hyvinä ja niitä on helppo katsella. Ei voi kuin ihailla hänen suunnatonta järjestelmällisyyttään. Tiedän myös, että kaikki tämä on vaivan arvoista koska muistot säilyvät näkyvinä näissä albumeissa.