Kun puhutaan ystävistä niin se yleensä tarkoittaa joukkoa ihmisiä, joiden kanssa vietetään enemmän aikaa ja ollaan säännöllisesti yhteydessä. Ihmiselämä tuntuu nuorena pitkältä mutta keski-iän ylittäneiltä lyhyeltä. Elämänkaari muodostaa kolme selkeää ajanjaksoa. Nuoruuden, aikuisiän ja vanhuuden. Nykyisin kyllä puhutaan ikäihmisistä, kun suurin osa yli 70-vuotiaista ovat hyvinkin nuorekkaita ja hyväkuntoisia.

Nuoruus yhdistää

Nuorena ystävät ovat tärkeitä. Heidän kanssaan voi puhua asiasta kuin asiasta siis niitä juttuja mitä ei voi vanhemmille kertoa. Tällöin liikutaan erilaisissa porukoissa ja vietetään keskenään hyvinkin paljon aikaa. Ei siis ihme, että nuoruudenystäville on aina paikka sydämessä. Hyvin harvoin säännöllinen yhteydenpito jatkuu aikuisikään saakka. Rakkaat muistot pitävät kuitenkin ystävyydenkipinää yllä ja kun kylillä tavataan niin juttu luistaa luontevasti kuulumisia vaihdellen.

Ystävyys aikuisiällä

Näin aikuisiällä ystävyys ei ole enää mikään itsestäänselvyys. Ystävät voivat unohtua, kun arki ja perhe varastaa kaiken ylimääräisen ajan. Nykyisin työviikot ovat hektisiä, joten illat ja viikonloput menevät pitkälti palautumiseen työviikosta. Lapsiperheissä taas aika menee arjen pyörittämiseen sekä lasten harrastusten parissa. Jokainen perheen äiti ja isä tiedostaa tämän. Sosiaalinen media on korvannut monelle sen, että ystävien kuulumisia voi lukea netin kautta. Tämä kyllä vääjäämättä taas johtaa siihen, että tällä tavalla ystävyys laimenee tai ystävistä tulee nopeasti tuttavia.

Yksikin hyvä ystävä riittää

Itse olen aina kuulunut pienen ystäväporukan rinkiin. Ihmiset ovat vaihtuneet välillä mutta kenenkään kanssa ei ole mitään siltoja poltettu. Eri elämäntilanteissa ystävyyssuhteet muuttuvat ja se on ihan ymmärrettävää. Nyt keski-ikäisenä osaan arvostaa sitä, että ystäviä on ja voimme tavata aina silloin tällöin. Heidän kanssaan voi puhua ihan kaikenlaista mitä mieleen tulee, he ovat samanhenkisiä sekä mikä parasta, ystävien kanssa voi pitää hauskaa ihan omana itsenään, sekä hullutella huvikseen ja kukaan ei moiti.

Itse toivon että voisin kehittää omia ystävyystaitoja. Haluan olla kaikille luotettava, reilu ja avoin. Näiden ajatusten sanoin toivotan kaikille lukijoilleni ihan parasta ystävänpäivää. Loppuun ajatuksia ystävyydestä,

Ystävyys ei katso ikää, ei kokoa, ei näköä. Ystävän kanssa voi elää hetkessä ja muistella menneitä, sekä haaveilla tulevaa. Vaikka emme näkisi pitkään aikaan, silti juttu jatkuu siihen mihin se edellisellä kerralla jäi. Toivon, että olemme tässä samassa hetkessä vielä vuosienkin päästä. Tosi ystävyys säilyy, kestää, lämmittää mieltä ja tuntuu sydämessä asti.