Viime uutena vuotena toivoin tältä vuodelta, että selättäisimme koronan. Toivoin myös että pääsisimme liikkumaan vapaasti sekä saisimme kokea uusia elämyksiä. Kirjoitin että jaksan uskoa huomiseen sekä yritän pysyä positiivisena kaikesta huolimatta. No, miten tämä vuosi menikään…

Pandemia jyllää edelleen ja nyt näyttäisi siltä, että rokotteetkaan eivät auta pysäyttämään tämä virusta. Vuoden alusta hallitus päätti tarttua isolla kädellä rajoituksiin, että muuntovirus saataisiin kuriin. Koulut suljettiin, kuntosalit menivät kiinni kuin myös ravintolat jne. Tätä rumpaa on kestänyt koko vuoden. Ihan joka päivä on uutisissa tiedote, kuinka monta tartuntaa on saatu eli se on joka hetki mielessä. Nyt vähän ahdistaa koko asia kun kaikki pyörii tämän ympärillä.

Jos on huonoa niin hyvääkin

Viime talvena täällä etelässä oli lunta niin että hiihtämään pääsi useaan otteeseen. Lumikola oli myös ahkerassa käytössä, kun porukalla pidimme suurta piha-aluetta puhtaana. Lumiset puut olivat niin kauniita, kun samoilimme talvisilla metsäpolulla. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli kävellä merenjäällä ja katsella Espoon saaristoa lähietäisyydeltä. Näyttäisi siltä, että saamme jälleen kauniin talven tänne etelään. Suunnitelmissa olisi tehdä ensimmäinen pilkkireissu lähilammelle ja samalla paistaa nuotiolla makkarat. Ulkoilu onkin parata terapiaa näin erikoisena aikana ja se on ilmaista. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, asuitpa sitten etelässä tai pohjoisessa.

Syyvä pittää aina

Mieheni hurahti viime talvena pitsanleipomisen saloihin. Siitä lähtien meidän talossamme on pitsaa syöty tasaisin väliajoin. Eikä vain mitä tahansa pitsaa. Pitsapohjan tekoon menee kaksi vuorokautta, jonka jälkeen siitä saa hyvän ja rapsakan pohjan. Myös tomaattikastike pittää tehdä itse ja raaka-aineet valitaan täytteeksi huolella. En voi valittaa, aivan hurjan hyviä pitsoja on tullut ja kyllä niitä mielellään syö, vaikka joka viikko. Suosittelen kaikille pitsan ystäville pistsakiven hankkimista. Niin ja pitsakiven päällä paistuu myös makoisat rieskatkin.

Olihan kunnon hellekesä

Viime kesä oli todellakin helteinen. Vaikka nautinkin kesästä ja auringosta, niin liika on liikaa. Aurinkoa riitti paljon ja luontoraukka kuivui ihan karrelle kuin vettä ei satanut viikkoihin. Mutta kuten sanottu kesä on ihanaa aikaa. Teimme paljon pieniä reissuja lähialueelle ja annoin myös teille vinkkejä kivoista paikoista. Kallioilla kävely merenrannalla on yksi minun kesäni suosikki juttuja. On niin ihana istahtaa alas ja katsella merellä lipuvia veneitä ja isompia laivoja. Luontopolut ovat kauniita ja vehreitä. Monta uutta kaunista paikkaa löysimme ihan vahingossa, kuten Oittaan ulkoilualueen, salaisen uimarannan upeine kallioineen, viehättävät siirtolapuutarhat, Puu-Vallilan kulttuurihisoriallisen pientaloalueen, Hietsun uimarannan ja monta muuta paikkaa.

Loppu vuosi onkin mennyt pitkälti töiden ja ulkoilun parissa. Lopuksi haluan toivottaa mitä parhainta uutta vuotta 2022 tämän runon kera.

VUODEN VAIHTUESSA
Unohda pilviset päivät, mutta älä aurinkoisia tunteja.
Unohda ikävät hetket, mutta älä hetkiä voitettuja.
Unohda virheet, joita ei voi korjata, mutta älä erehdysten tuomaa oppia.
Unohda epäonni, joka täytyi kohdata, mutta älä aikaa, jolloin onni alkoi potkia.
Unohda päivät, jotka olet ollut yksin, mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa.
Unohda suunnitelmat, jotka eivät toimineet, mutta älä koskaan unohda
kantaa mielessäsi unelmaa.