Vuoden harmaimpaan aikaan sattuu halloween ja pyhäinpäivä. Nämä kaksi erilaista juhlaa ovat olleet pieniä valonpilkahduksia pimeyden keskellä.

Hurja Halloween

Kun kiertelin kaupassa hiljattain, niin sieltä löytyi paljon rekvisiittaa halloweenin viettäjille. Tämä juhla on toki kiva juttu lapsille ja lapsenmielisille. Silloin voi pukeutua luurankopukuun tai vampyyriksi ja näyttää mahdollisimman pelottavalta. Tämä kauhuteema ei ole koskaan minuun iskenyt ja siksipä emme ole sitä myöskään viettäneet. Toki olen ollut mukana hengessä. Kurpitsalyhtyä olemme kyllä joskus polttaneet mutta useammin kuitenkin ovat palaneet perinteiset kynttilät lyhtyjen sisällä. Tässä juhlassa maantieteellinen sijainti merkitsee paljon. Kun asuimme pohjoisessa lasten ollessa pieniä, niin tuskin tiedettiin tällaisesta juhlasta mitään. Vasta sen jälkeen, kun älypuhelimet ja tabletit olivat jokaisessa kodissa, niin niiden välityksellä tieto lisääntyi ja halloweenia aloitettiin juhlimaan myös pohjosessa pienesti. Täällä pääkaupunkiseuduilla tämä on iso juhla ja viikkojen ajan on ollut esim. ruokakaupoissa kurpitsoja myynnissä sekä erilaista halloween rekvisiittaa. Tämä on lasten ja nuorten aikuisten juhla ja varmasti monessa talossa kuuluu kysymys karkki vai kepponen? Ajatushan tässä on, että lapset kiertelevät talosta taloon kauhuasuissaan ja huutavat talonväelle karkki vai kepponen? Jos talossa ei ole antaa lapsille karkkia niin silloin he tekevät kepposen. Itse en ole törmännyt tähän ja olisi kyllä kiva, jos joskus tällainen mahdollisuus tulisi. Karkkia meillä kyllä on lähes tulkoon aina mutta kepposen haluaisin nähä. Varmaan sanoisin pienen valkoisen valheen tähän kohtaa. Kun kepponen olisi tehty niin siitä toki karkkipalkinto pitäsi antaa. Halloween on muuten Amerikassa toiseksi suosituin päivä joulun jälkeen, joten ei ihan mitäänsanomaton juttu.

Perinteet kunniaan Pyhäinpäivänä

Tämä onkin sitten minun juttu. Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä. Kirkoissa on jumalanpalveluksia, joissa luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Omaiset nousevat seisomaan oman omaisen nimen kohdalla. Itsekkin olen ollut tällaisessa tilaisuudessa ja se on erittäin herkkä ja tunteellinen hetki. Haudalla käynti on pyhäinpäivän suurin juttu. Niin kauan kuin itse muistan, eli koko aikuisiän, olen käynyt omaisten haudoilla sytyttämässä kynttilän. Tätä perinnettä olen myös lapsille halunnut opettaa. Koko viikonlopun ajan hautuumaat ovat huikean kauniita. Omaiset koristelevat hautoja kukkasin ja seppelein sekä valtaisa kynttilämeri laittaa kyllä haudalla kävijän sanattomaksi. Illan pimetessä kynttiöiden loiste valaisee koko tienoon. Tunnelma on sanoin kuvaamaton ja sen saa vain käymällä itse paikan päällä. Tänäkin vuonna suunnistamme mieheni kanssa illansuussa hautuumaalle. Jokaisella hautuumaalla on oma tunnelmansa ja täällä pääkaupunkiseudulla on paljon kauniita hautuumaita. Jokaisessa paikassa löytyy myös erillinen muistopaikka johon voi laskea kynttilän jos omaiset ovat muualle haudattuja.