Viime kesänä kun ensimmäistä kertaa vierailin tässä puistossa niin silmiin pisti suuri kartano. Ulkoapäin kartano on suhteellisen hyvässä kunnossa mutta sisätiloitaan se on tyhjä rakennus. Kartanon ympärille kaareutuu kaunis puistoalue. Puistossa on paljon ikivanhoja puita joiden ympärysmitta on monta metriä. Puiston takana soljuu pieni joki jonka vieressä kulkee luontopolku. Joen vartta kävellessä ympärillä kohoaa lehtomaisema. Puusto on hyvin runsasta ja tiheää. Pensaskerros on lehdossa runsaampi ja monilajisempi kuin muissa metsätyypeissä. Kenttäkerroksessa on runsaasti isokokoisia ja leveälehtisiä ruohoja ja heiniä. Valkovuokko, karhunputki, mesiangervo ja nokkonen ovat tavallisia lehtojen lajeja. Joukossa on myös monia saniaisia, kuten hiirenporras ja metsäalvejuuri. Pohjoisen asukkaana olen tottunut mäntykangas maastoon joka on paljon kuivempaa ja karunpaa. Täällä metsät on todella reheviä maasta puihin saakka.

Asukkaiden olohuone

Joka kerta kun olen mennyt käymään puistossa niin paikalla on runsaasti ihmisiä viettämässä aikaa. Toiset vaeltavat puiston luontopoluilla, lapsiperheet pelaavat ulkopelejä, osa istuu viltillä tai penkillä lukemassa kirjaa tai katselemassa kauniita maisemia. Tämä on minulle uusi juttu kun pohjoisessa luonto oli kyllä lähellä mutta mitään suuria puistoja sieltä ei löytynyt saatika että puistosissa olisi viettänyt ihan aikaa. Voin hyvin samaistua asukkaisiin joka asuvat kerrostaloissa jossa ei ole esim. parveketta. Mikä sen parempi tapa tulla viettämään kaunista kesäpäivää kun tulla lähipuistoon puistoon. Täällä on puistoja joka lähtöön ja jokaisessa asutuskeskuksessa löytyy omansa. Olen todella yllättynyt kuinka paljon vihreitä keitaita pääkaupungista löytyy.

Puuta halaamassa

Viikonloppuna kävin taas kiertelemässä puistoa, vähän senkin vuoksi kun somessa oli ilmoitus että kartanon maille on tullut kahvilatoimintaa. Aluksi kiertelin puistoa ristiin rastiin ja pysähtelin jättipuiden alle fiilistelemään puiden tunnelmaa. Vaivihkaa otin myös pienen halauksen ja kiedoin lyhyet käteni puiden ympäri. Arvata saattaa ettei ne kovin pitkälle kaartuneet mutta pieni halaus sai mielen virkeäksi.

Lähimpään puistoon ei pääkaupungissa koskaan ole pitkä matka. Kolmasosa kaupungin pinta-alasta on monipuolisia viheralueita. Olen aina ajatellut että täällä on vain betonilähiöitä mutta väärän käsityksen olen saanut ja nyt kumoan sen.

Itse asun Espoossa ja täältä löytyy upeaa ja monimuotoista luontoa. Joka paikasta pääsee nopeasti metsään – ja meren tai järven rannalle. Merenrantaraitti on yli 40 kilometriä pitkä. Saaria on on huikeat 165 kappaletta. Viime kesänä käytiin Helsingistä käsin illallisristeily joka oli huikea kokemus. Tänä kesän tutustumme Espoon saaristoon.

Kaikille jotka haluavat pienen rauhoittumishetken niin suuntaa lähimpään puistoon, se kannattaa. Tässä vielä linkki Espoon puistotarjontaan ja mahtaviin ulkoilualueisiin.https://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Ymparisto_ja_luonto/Puistot_metsat_ja_niityt/Espoon_kauneimmat_puistot