Yksi lapsuuden harrastuksista oli hiihtäminen. Minun ei ole tarvinnut erityisesti opetella hiihtämistä, se on tullut jostain selkärangasta vähän niin kuin verenperintönä. Sitä vain noustiin suksille ja alettiin hiihtämään. Kun olin ala-asteella silloin hiihdettiin koulussa ja vapaa-ajalla. Minulle hiihto on aina ollut mieluisaa. Lapsena pinkaisin koulun jälkeen useasti Säynävaaraan hiihtolenkille. Jyrkkä nousu otti kyllä useasti koville ja vaaran päällä sai levähdellä huolella että jaksoi jatkaa matkaa. Siinä levähdellessä eteen kantautui upea maisema läpi kirkonkylän. Loppumatka olikin pelkkää laskettelua.

Isäni hiihtosaavutuksia

Isäni oli kova hiihtomies. Nuorena hän on hiihtänyt paljon ja käynyt myös erilaisissa kilpailussa. Pitkän matkan hiihtoa hän harrasti Oulun tervahiihdon merkeissä. Vaikka sairaus vei isäni nuorena eläkkeelle niin liikunta ja hiihtämisen ilo on säilynyt koko hänen elämän ajan mielessä. Hänellä monesti teki ja vieläkin tekee mieli lähteä ladulle. Hiihtämisestä puhuttiin paljon ja hän kertoi omista rajaosuushiihdoista ja tervehiihdosta. Siitä innostuneena vuoden alussa laitoin googlen hakuun isäni nimen ja aloin tutkimaan tulisiko sieltä jotain tietoa näistä hiihtosuorituksista. Yllättäen aloin löytämään jotain pientä tiedon murua isäni hiihtoharrastuksesta. Sain selville että vuosina 1976 ja 1977 isäni oli hiihtänyt rajaviestejä ja vanha valokuvakin niiltä ajoilta tuli eteeni. Ensimmäinen ajatus oli että voiko kyseessä olla sama ihminen mutta kyllä se oli. Kun näin kuvassa joukon hiihtäjiä niin en voinut erehtyä asiasta, siinä se oli eturivissä lähtöviivalla lähdössä hiihtämään ensimmäistä rajaosuutta.

Rajapartioviesti

Keskimäärin vähän yli 370 km pitkä Kuhmon, Suomussalmen ja Kuusamon rajakomppanioiden välinen viesti hiihdettiin kaksimiehisin partioin. Rajavyöhykkeen takarajaa pitkin hiihdetyn viestin lähtöpaikka oli vuorovuosin Kuhmossa ja Kuusamossa. Vuosina 1971 – 1978 Osuuksia oli 18. Isäni hiihto-osuus oli Riekki-Pukari joka oli 8 km pitkä. Viestin vaihtopaikat olivat rajavartioasemilla.

Oli aivan valtaisan mielenkiintoista tutkia asiaa ja miettiä sen ajan tapahtumia. Minä itse olen ollut 7-vuotias ja silloin asuttiin ihan Venäjän rajan tuntumassa. Lapsena hiihdettiin paljon, murkkuikä ja ruuhkavuodet laittoivat hiihdon syrjään ja vuosiin en käynyt ladulla laisinkaan. Kun lapset kasvoivat ja itse alkoin kolkuttelemaan kohti keski-ikää niin kova halu oli taas hiihtämään. Kun keväällä aurinko hohtaa kevät hangille niin hiihtämällä pääsee metsänsiimekseen tai järvenjäälle nauttimaan upeista maisemista. Se on varsinaista terapiaa niin sielulle kuin ruumiille. Nykyisin minulle riittää kun on vain tasainen latu ja sukset alla. Ylä-ja alamäet ovat liian raskaita ja nautinto katoaa jos joutuu väkisten vääntämään itsensä mäen päälle. Toki jos kunto olisi niin hyvä että nautinto säilyy vaativammassakin maastossa niin minulle sopii hyvin haasteellisemmatkin ladut. Tähän toki pyrin että joku päivä tulen hiihtolenkiltä ja 10 km hiihdon jälkeen hymy on vielä huulilla. Tavoitetta siis on ja niitä pitää aina olla jotta elämä ei kävisi liian yksitoikkoiseksi.

Tänä talvena pääkaupunki sai myös talven ja aijonkin hyödyntää sitä. Hiihtolatuja löytyy joka kaupunginosista joten valinnan varaa on minne suuntaat. Tässä linkki latutilanteeseen kautta maan http://latutilanne.fi/.Pääsiäisenä odottaa keväthanget Kuusamossa jonne suunnistamme huhtikuussa. Mukaan tietenkin otan sukset, sukset jotka ovat palvelleet minua kauan, eivätkä taida olla viimeistä huuhtoa mutta hyvin niillä pääsee. Aijonkin tehdä oman ladun järvenjäälle ja nauttia kaikista auringonsäteistä mitä matkan aikana näkyy.

Kaikille hiihtämisestä kiinnostuneille ja niille jotka eivät ole pitkään aikaan hiihtänyt, tässä muutama vinkki aloitukseen:

Lähde hiihtämään silloin kun koet että sinulla on paljon virtaa. Yleensä kynnys on aika korkea jos hiihtoa ei ole harrastanut vuosiin. On hyvä valita sellainen latu jossa ei tarvitse mennä hampaat irvessä ylämäkeä ja kauhuissaan laskea jyrkkää alamäkeä. Peltoladut ja järvenjäät ovat parhaita paikkoja aloittelijoille ja vähän hiihtoa harrastaneille. Tämän jälkeen jos vielä aurinko sattuu paistamaan hangille niin keskity ja nauti hiihtämisestä. Kun vauhtiin pääsee niin mene omaa tahtia, ei pipo kireällä. Päästä irti arjen huolista ja anna mielen levätä.

Ladulla nähdään.