Joulunovelli/kuusenhakumatka

Oli lauantaiaamu kun Saija ja Niklas heräilivät uuteen päivään. Tänään sai nukkua pitkään koska oli vapaa päivä. Heti ensimmäiseksi Saija riensi unisena suklaisen joulukalenterin luokse jonka hän oli asetellut pöydän reunalle odottamaan aamua. Hänestä oli jännittävää avata luukku ja katsoa minkälaisen suklaaherkun hän tänään saa nauttia. Saija nappasi suklaan suuhun ja kiiruhti sen jälkeen katsomaan mitä pikkuveljen kalenterista löytyy. Niklaksen joulukalenteri oli kuvakalenteri koska hän oli salaa avannut kaikki joulukalenterin luukut ja syönyt joulusuklaat yhdellä kertaa piilossa oman sängyn alla. Tästä johtuen hänellä oli tyytyminen kuvakalenteriin. Luukun takaa löytyi kuva jossa lapset tekevät lumiukkoa. Tämän jälkeen molemmat kiirehtivät olohuoneeseen katsomaan lasten piirrettyjä jotka olivat aamun parasta antia. Kun oli joulukuu niin televisiosta tuli paljon jouluaiheisia piirrettyjä lapsille. Tänä vuonna he katsoivat myös aikuisten joulukalenteria joka olikin heistä hurjan jännittävää. Ohjelmassa oli pelottava Näsä joka halusi häätää tontut luolistaan. Normaalioloissa Näsä oli tavallinen ihminen mutta kun hän sai alkoholia niin sen suusta kasvoi torahampaat. Tästä syntyikin omanlainen leikki lasten isän kanssa. Aina silloin tällöin lasten isä leikki Näsää. Saija ja Niklas juoksivat Näsää karkuun ja huusivat että makuuhuoneen sänky on turvapaikka eikä Näsä saanut sinne tulla. Tämä oli lasten mielestä hauska ja samalla pelottava leikki, mutta onneksi turvapaikka oli aina lähellä. Piirrettyjen jälkeen syötiin aamupala ja laitettiin vaatteet päälle. Tänään olisi jännittävä päivä koska Saija ja Niklas pääsisivät isän ja ukin mukaan metsään hakemaan joulukuusta.

Kuusimetsällä

Isä pakkasi autoa pihassa ja laittoi peräkärryn perään. Saija ja Niklas juoksivat nopeasti sisältä autolle ja kipusivat kyytiin, tämän jälkeen he odottivat kiltisti että isä tulee autoon ja he lähtisivät ajamaan kohti mummolaan. Tie mummolaan oli luminen ja mutkainen. Aamuhämärä alkoi juuri väistymään. Yöllä oli satanut paljon uutta lunta ja tykkypuut antoivat kauniin maiseman matkustajille. Pian auto kaartoikin pienelle metsätielle jossa ukki jo odotti tulijoita. Saijasta ja Niklaksesta oli mukavaa olla lumisessa metsässä isän ja ukin kanssa. Aluksi purettiin tavarat autosta ja isä laittoi repun selkään johon oli varattu pientä evästä mukaan. Ukki teki edessä polkua jotta lapset pääsisivät kävelemään isojen hankien keskellä. Pienen matkan päässä oli hyvä paikka johon isä teki lapsille pienen nuotion ja kun nuotio oli saatu syttymään niin ukki vuoli oksista makkaratikut ja niiden päähän laitettiin käristemakkara. Tällä välin isä oli kertonut lapsille että hän käy jo etukäteen vähän katselemassa sopivaa kuusta ja että Saija ja Niklas olisivat ukin kanssa nuotiolla sillä aikaa. Kun isä oli päässyt vähän matkan päähän hän puki repusta tonttuasun päälle ja alkoi hiippailemaan puiden katveessa. Ukki huomautti Saijaa ja Niklasta että hänen mielestään yhden kuusen takaa näkyi joulutonttu. Molemmat pomppasivat ylös nuotiolta ja alkoivat katsomaan metsän suuntaan tarkemmin ja niinhän siellä oli kuin olikin joulutonttu. Molemmat näkivät vain pienen vilahduksen tontusta ja huusivat yhteen ääneen ukille että tuolla on TONTTU. Nyt he olivat itse nähneet että tontut kiertelee lasten keskuudessa ja katselevat ovatko he kilttejä joulun alla. Kohta isäkin palasi nuotiopaikalle ja sitten alkoikin kova selostus kuinka tonttu oli juuri hiippaillut heidän lähellä. Makkaranpaiston jälkeen lähdettiin yhdessä kaatamaan joulukuusi jonka jälkeen kuusi vedettiin peräkärryyn.

Kun Saija ja Niklas pääsivät kotia niin molemmilla oli kovasti kerrottavaa äidille ja äiti uskoi joka sanan minkä lapset olivat kertoneet. Pitkän päivän jälkeen lapset menivät hyvissä ajoin omiin huoneisiin leikkimään jonka jälkeen melko nopeasti uni sai voiton. Hyvin nukutun yön jälkeen lapset kertasivat vielä kahdestaan eilisiä tapahtumia ja olivat ihan varmoja että metsässä oli oikea joulutonttu. Siitä päivästä lähtien Saija ja Niklas olivat erittäin kiltisti aina jouluaattoon saakka koska he tiesivät että jos juonittelee niin tonttu laittaa heidän kohdalleen pitkän miinuksen ja silloin jokin toivelahja voi jäädä saamatta.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista joulua.

Tuntematon's avatar

Kirjoittaja:

Olen pohjoisen tyttö, joka pakkasi repun täyteen muistoja ja muutti rohkeasti pääkaupungin sykkeeseen. Juureni ovat syvällä Koillismaan hiljaisissa metsissä, mutta sydän on aina ollut avoin uusille tuulille. Olen luonteeltani utelias, sosiaalinen ja elämän ihmeitä rakastava kulkija. Blogeissani kuljetan lukijan mukanani luontopoluille, matkaseikkailuihin ja arjen kauniisiin hetkiin.

Jätä kommentti