Pitkäperjantain aurinkoisena aamuna lähdimme päiväretkelle Hankoon. Otimme mukaan koiramme Danin joka nauttii matkustamisesta ja siitä että pääsee reissuun kanssamme. Mitään erikoista emme odottaneet matkalta kunhan vain halusimme käydä katsomassa kuuluisaa Hankoa josta niin paljon puhutaan. Monesti olen kyllä lehdestä lukenut kauniista kesäkaupungista jossa on pitkiä hiekkarantoja silmin kantamattomiin, upeita kallioita ja kuvia kuvan kauniista pitsihuviloista.

Ajomatka Helsingistä Hankoon kestää vähän alle 2 tuntia. Matkan varrella on paljon pieniä paikkakuntia kuten Kirkkonummi, Raasepori, Tammisaari jne. nämä kaikki ovat ruotsinkielisiä alueita joten paikkojen nimet ja kaupat oli lähinnä ruotsiksi. Se olikin jännittävää, ihan kuin ulkomaille olisi tullut. Tällä kertaa paluumatkalla pysähdyimme Tammisaaressa ja kiertelimme hiukan keskustassa. Pikkukaupunki oli kaunis ja sijaitsi merenrannalla, sinne täytyy suunnistaa joskus uudelleen. Pääsiäisenä ilmat suosi meitä. Kun ajelimme Hankoa kohti alkoi olla jo kesäntuntua. Osa pelloista oli alkanut vihertää ja kirkas auringonpaiste sai muutenkin maiseman näyttämään erittäin kauniilta.

Kun sitten saavuimme Hankoon niin kylän keskusta oli samanlainen kuin minkätahansa pienen kylän keskusta. Vähän vaatimaton ja hiljainen. Toki korona-aikaan muutenkin ihmiset liikkuvat vähämmän. Kun sitten löysimme tien kohti rantaa tai satamaa niin silloin maisema muuttui. Eteen tuli vanhoja rakennuksia joissa on pieniä putiikkeja ja kahviloita. Tämän jälkeen eteemme avautui rantabulevardi jossa oli pitsihuviloita vieri vieressä. Oli todella harmi ettemme päässeet niihin sisään kun ne oli suljettu koronan vuoksi. Päätimme jättää auton rannan tuntumaan ja lähdimme katselemaan lähimaastoa. Kun kiipesimme ensimmäiselle kalliolle niin eteen avautui upea merimaisema ja suunnattoman pitkät hiekkarannat. Teimme noin 5 km kävelyretken hiekkarantaa pitkin kävellen erääseen niemennokkaan jossa oli todella viehättävä huvilakahvila mutta sekin oli kiinni. Kävely kallioilla ja hiekkarannoilla auringon paistaessa antoi sellaisen kuvan kuin olisi jossain ulkomailla. Sen verran tykästyttiin että aijotaan mennä kesällä uudelleen ja yöpyä lähimaastossa tai jossain kauniissa pitsihuvilassa. Hieno kokemus ja pieni kipinä jäi. Kun lähdimme kotiinpäin niin kylläpä hymyilytti niin kuin Hangon keksillä. Monta paikkaa jäi katsomatta mutta tämä pieni reissu jätti jotain sydämmeen.