Kukapa olisi viime viikolla uskonut että maailma pysähtyy totaalisesti koronaviruksen vuoksi. Jotenkin tämä tuntuu aivan käsittämättömältä että juuri kun kevät alkaa tekemään tuloaan niin ihmiset joutuvat rajoittamaan omaa liikkumistaan. Yhtäkkiä keskellä tavallista arkea kaikki asiat heittävät häränpyllyä. Et voi mennä konserttiin tai piipahtaa kuntosalilla saatika sitten edes töihin. Itse olen siinämielessä onnellisessa asemassa että tässä uudessä työssäni etätyöt on mahdollisia ja jopa suotavaa. Onneksi sain parin viikon intensiivisen koulutuksen kolleegalta ja näiden oppien perusteella voin jo hyvin tehdä töitä etänä.

Täällä kaupungissa törmään tähän koronanasiaan konkreettisesti. Kauppakeskukset ovat tyhjillään, Helsingin keskustassa kadut ovat autioita ja suuret tilaisuudet peruttu. Hyvä niin, sillä kaikista koronatapauksista uudenmaan alueella on eniten koronaan sairastuneita. Jos silti haluaa liikkua vapaasti, rajoituksista huolimatta niin voi melkein varmuudella sanoa että jossain kohtaa olet viruksen kantaja.

Itse pyrin olemaan kotioloissa niin työnpuitteissa kuin vapaalla koska kuulun riskiryhmään astmani vuoksi. Yritän olla liikaa ajattelematta asiaa. Tiedotusvälineitä seuraan päivittäin mutta en paneudu kaikkiin uutisiin mitä koronasta kirjoitetaan ja puhutaan. Yleensä pelko lietsoo pelkoa ja mitä enemmän sinä saat tietoa, joka yleensä on negatiivista alkaa paniikki iskeä. Osa ihmisistä on jo paniikkivaiheessa koska ovat alkaneet hamstraamaan tavaraa ja lääkkeitä koteihinsa. Itse ajattelen että ohjeita noudattamalla ja hyvällä käsihygieenialla pääsee jo pitkälle. Aijon rauhallisin mielin mennä tämän haastavan tilanteen ohi ja kun vapaus meille kaikille koittaa niin silloin voimme olla ylpeitä että selätimme yhdessä tämän haastavan ajan. Luulenpa että tämä jää meidän kaikkien mieliin vuosien ajaksi.

Otetaan rauhallisesti, eletään päivä kerrallaan. Ulkona voi aina liikkua ja nauttia kauniista auringonpaisteesta ja keväisestä luonnosta. Tärkeää onkin että toisiamme tukien ja ohjeita noudatten pääsemme pahimman vaiheen yli. Uskon että maailma näyttäytyy tämän jälkeen toisenlaiselta, paremmalta paikalta. Luulenpa että tämän kaiken jälkeen suurin osa meistä osaa arvostaa sitä että saamme taas liikkua vapaasti, mennä minne vain. Kaikki on toisaalta hyvin vaikka ei olekkaan. Elämän perusarvot tulevat esiin ja saamme olla kiitollisia siitä mitä meillä tällä hetkellä on.