Tyyne mummo katsoi tuvan ikkunasta ulos niinkuin joka aamu herättyään. Mummon punainen mökki sijaitsee mäenpäällä josta näkee pitkälle moneen suuntaan. Tänä aamuna ilma oli kirkas ja pakkasta näytti mittarin mukaan -10 astetta. Pihalle hän oli laittanut kauralyhteen ja lintulaudan jossa pienet talitijaiset, punatulkut ja varpuset parveilivat sulassa sovussa siemeniä syöden. Tämä oli Tyynen lempipaikka ja hänestä oli ihastuttavaa seurata pienten lintujen touhuja.

Tänä jouluna Tyyne viettää joulun yksin seuranaan kuitenkin hänen pystykorvansa Morri joka on Tyynen uskollinen ystävä. Tyyne juttelee koiralleen paljon asioita ja Morri kuuntelee pääkeikkuen mitä mummolla on asiaa. Tänä vuonna lapset perheineen joita on kaksi eivät pääse joulunviettoon Tyyne mummon luokse. Maijan perhe suuntaa Kanarialle ja Matin porukka viettää joulua hänen puolison vanhempien luona. Molemmat lapset perheineen asuvat keski-Suomessa ja koska matka on pitkä niin yhteyttä pidetään lähinnä puhelimen välityksellä.

Ennen vanhaan kylä oli eloisa ja vireä. Melkein joka talossa asui kolme sukupolvea. Kesällä kylän väki kokoontui monesti yhteen järvenrantaan jossa istuttiin nuotiolla kahvittelemassa ja paistettiin miesten pyytämiä kaloja avotulen loimussa. Talvella oli hiljaisempaa mutta silloinkin kyläiltiin naapureissa ja vaihdettiin viimeisimmät uutiset. Tänä päivänä kylä on autio ja vain muutamassa talossa on asukkaat.

Tyyne mummo on päättänyt että hän asuu kotona niin kauan kuin mahdollista. Kun terveyttä vielä on niin hän tekee käsitöitä, lämmittää pirtin uunia, talvisin kolaa pihalta lumet ja tekee kaikenlaista pientä puuhaa. Siinä päivät vierivät pikkuhiljaa ja elämä jatkaa kulkuaan. Nykyisin hän saa kunnalta apuja sen verran että kerran kuussa siistijät käyvät hänen luonaan ja tekevät kunnon siivouksen taloon.

Tänä jouluna Tyyne ei laita joulua kummoisesti mutta sen verran että hän nostaa kynttilät pöydälle, ripustaa himmelin kattoon sekä laittaa punaiset itsetehdyt pöytäliinat pöytiin. Pienestä puisesta rasiasta hän ottaa esille paperiset lumitähdet jotka lapset olivat koulussa askarrellet ja laittaa ne ikkunaruutuja vasten, hiutaleet näyttävät ikkunoissa kauniilta. Kun Tyyne käy kylillä vielä ennen joulua hän hakee kukkakaupasta kauniimman monilatvaisen joulutähden ja asettaa sen pirtin pöydälle. Ruoaksi hän ostaisi valmiskinkkua, lanttulaatikkoa sekä rosollia. Näillä ruoka-aineksilla Tyyne saisi hyvän jouluaterian itselleen.

Jouluaatto Ojalassa

Jouluaattona Tyyne mummo keittää itselle riisipuuron niin kuin joka joulu tähän saakka. Luumusoppa kruunaa aterian. Tyynen oma tekemä ohrariska ja suolakala sopivat juhlaan kuin arkeen ja on parasta herkkua. Päivällä hän laittaa tortut uuniin ja nauttii päiväkahvit juuri silloin kun televisiosta tulee joulurauhan julistus. Tämän jälkeen pienet tirsat ennen pihasaunan lämmitystä.

Pihasauna onkin mummon lempipaikka. Sauna pitää lämmittää huolella että löylyt ovat pehmeät jotta siellä jaksaa istua pitkään. Saunalle hän on tehnyt polun jota pitkin on hyvä kulkea pihan poikki. Jäälyhdyt on tehty hyvissä ajoin ennen aattoa ja illan tullen koko polku loistaa kauniisti. Tyyne laittaa jalkaansa lempi vinkkelit ja suuntaa virkeänä kohti saunaa.

Saunanlauteilla hän muistelee lapsuuden jouluja ja jouluja jolloin perhe oli koolla. Pirtissä riitti vilinää ja vilskettä. Lapset odottivat joulupukkia innolla ja kuikkivat ikkunoista paljon ennen joulua että onko tontun jälkiä näkynyt. Näitä aatellessaan hänelle tulee hyvä mieli ja toivookin että pian olisi kesä jolloin hän saisi lapset ja lapsenlapset vierailulle kotiinsa. Se on aina vuoden kohokohta.

Joulunpyhinä kylille

Joulunpyhinä hän saa kyydin kirkolle jossa käy yleensä kerran viikossa ostoksilla. Hän kävelee rauhallisesti katsoen näyteikkunoita jotka ovat somisettu kauniisti joulun teemaan. Ihmiset ovat tulleet sankonjoukoin kaupoille täydentämään ruokavarastoja ja alennusmyynneille.

Tyyne oli soittanut lähtiissään entiselle naapurilleen että voisivatko tavata kahvilassa ja vaihtaa kuulumiset. Martan kanssa aika menee kuin siivillä ja tarinaa riittää pitkäksi aikaa. Martta patistaa Tyyneä ottamaan vähän useammin yhteyttä ja pyytääkin että he voisivat yhdessä mennä joskus eläkeläisten kerhoon.

Kylällä käynnin jälkeen on mukava palata taas kotiin ja keittää ensimmäiseksi kunnon pannukahvit. Vaikka hän on yksin niin kuitenkaan Tyyne ei koe itseään yksinäiseksi. Aina voi soittaa lapsille, sukulaisille tai tutuille tai piipahtaa kylillä tapaamassa muita eläkeläisiä.

Miehensä poismenon jälkeen on elämä muuttunut paljon mutta hänen elämänilo ei ole kadonnut. Tyyne on tyytyväinen elettyyn elämään ja haluaa viettää vanhuuden päivät omassa kodissa niin kauan kuin vain voimia riittää.

Tämän novellin myötä toivotan ihanaa ja rauhallista joulua sinulle ja läheisillesi. Muistetaan suvun nuorimpia ja vanhempia vaikka jouluhalauksen muodossa.