Kun alan miettimään omaa elämääni joka kohta tulee puolivälin krouviin niin sitä hämmästyy kuinka nopeasti aika on vierähtänyt.

Jokaiselle meistä annetaan syntymälahjana oma persoonallisuus ja luonne. Näitä ominaisuuksia joudut kantamaan mukanasi läpi elämän. Ihmisluonne on siitä ihmeellinen että vaikka kuinka sitä haluaisi muuttaa niin sieltähän se peritty luonne tuppaa aina tulemaan loppujen lopuksi esiin.

Jo lapsena olemme niin eriluonteisia, toiset haluavat olla rauhassa, kun toiset hakevat seuraa kavereista. Luonteemme kautta meille muodostuu oma paikkamme tässä maailmassa. Toisista tulee kaupantätejä jotka voivat olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa päivittäin kun toisten tie vie vaikka tutkijaksi jossa pääsee pohtimaan ja ratkaisemaan asiota.

Itse olen ollut jo pienestä pitäen sosiaalinen luonne ja haluan touhuta kaikenlaista. Nuoruuden innolla jaksaa tehdä monenlaista hommaa ja uskallusta olisi ollut seikkailla vaikka missä jos vain mahdollisuus siihen olisi ollut. Kun nuorena perustaa perheen, käy täysipäiväisesti töissä ja harrastaa itselle mielenkiintoisia asioita niin sitä vain virtaa riittää vaikka millä mitalla. Voi toki olla että elämänilo haihduttaa mielestä pois väsymyksen jota ihan varmasti myös oli.

Tässä hetkessä nuorten mielenterveysasiat ovat tulleet kovinkin usein otsikoihin. On todella harmittavaa kuulla että joku nuori syrjäytyy ja masentuu. Luulisi että tässä 2000- luvun maailmassa kaikille löytyisi oma paikkansa ja hän saisi elää juuri hänelle sopivaa ja mielekestä elämää. Kaikkien ei tarvitse olla esillä ja aktiivisia, riittää kunhan elämä on oman näköistä ja elämisen arvoista. Kultaisella 80-luvulla verkostoituminen tapahtui aina tapaamalla ihmisiä. Siinä tutuistui monenlaisiin ihmisiin ja oltiin kaikkien kaveri. Nykyisin tämä hoidetaan omassa oloissa sosiaalisen median kautta. Toivoisinkin että ihmiset olisivat enemmän kanssakäymisissä toistensa kanssa, koska sieltä ne ovet avautuu.

Nyt kun keski-iän kynnyksellä mietin omaa olemustani niin onhan se muuttunut siis ulkoisesti. Sisäinen minäni on myös kasvanut vuosien saatossa vaikka perusluonteeni joskus aina näyttäytyy erilaisisissa tilanteissa. Olen kyllä saannut luonnettani muutettua myös jollaintapaa. Suurin muutos tapahtui silloin jolloin lapset muuttivat pois kotoa, omilleen. Pysähdyin ajattelemaan että mitähän sitä seurvaavaksi tapahtuu, tuli suuri tyhjyyden tunne. Jostain kuitenkin löysin tavan joka on kasvattanut minua henkisesti erittäin paljon. Aloitin pienimuotoisesti meditoimaan, opettelin hengittämään syvällisesti, enkä vain pintapuolisesti, aloin liikkumaan luonnossa melkein päivittäin ja löysin joogan, unohtamatta myöskään sitä että joskus pitää myös hullutella. Nämä asiat ovat muovanneet minusta sellaisen joka tänä päivänä olen.

Muistutan teitä kaikkia hakemaan itselle rakkaimmat tavat jossa sinä voit elää elämääsi iloiten ja sopusoinnussa. Aina ei tarvitse olla super positiivinen, kaikki tunteet kuuluu elämään ja eri ajanjaksot ajavat sinut joskus miettimään että onko tässä elämässä mitään järkeä. Mutta onhan siinä järkeä kun oikein tarkoin miettii. Pidetään mieli kirkkaana sekä iloisena ja kun aamulla heräät niin aukaise silmät ja sano ääneen tänään tulee hyvä päivä.